- Sanat haltuun
Erityisen tuen ryhmille
Sanat haltuun -oppitunnit soveltuvat pidettäväksi myös erityisen tuen oppilaille. Oppitunteja on pidetty yläasteikäisille alueellisilla erityisluokilla, sairaalakoulussa, erityiskoulussa sekä JOPO-luokilla. Näiden ryhmien oppilailla on tyypillisesti oppimisen, kielen ja kommunikaation tai keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisen ongelmia ja koulunkäynti on voinut tuntua hankalalta.
Oppitunteja voi muokata kunkin ryhmän oppilaille sopiviksi ja tunneilla voi käyttää samoja keinoja oppimisen tukemiseen kuin muillakin oppitunneilla. Pienemmät ryhmät, rauhallinen oppimisympäristö, kuvat ja viittomat ja muut apuvälineet auttavat pajan onnistumisessa.
Sanat haltuun -oppitunneilla kaikki osaavat ja voivat osallistua. Osallisuuden varmistamiseksi on hyvä huolehtia, että fyysinen oppimisympäristö, ryhmäkoko sekä kysymykset ja tehtävänannot ovat kullekin ryhmälle sopivia.
Sanat haltuun -oppitunneilla kuullaan oppilaiden omia havaintoja, sen vuoksi on tärkeää, että oppimisympäristö ja vuorovaikutustilanne tukevat oppilaiden osallistumista (Ahonen & al 2019).
Omien havaintojen ja ajatusten sanominen ääneen voi olla oppilaille vaikeaa. Pienluokkien tai erityiskoulujen erityisopettajat ovat ilahtuneita siitä, että kaikki luokan oppilaat osallistuvat Sanat haltuun -oppitunneilla. Näissä luokissa on usein oppilaita, jotka eivät juurikaan osallistu opetukseen. Olemmekin panostaneet siihen, että kaikkien on turvallista osallistua. Erityisopetuksen pajoissa on kolme vetäjää, mikä mahdollistaa sen, että jokainen oppilas tulee kohdatuksi. Pajojen vetäjät havainnoivat opetustilannetta tarkasti ja tarvittaessa käyvät jokaisen oppilaan luona kysymässä hänen havaintojaan, kirjaavat ne ylös ja sanovat ääneen, jos oppilas niin toivoo. Näin ollen kenenkään ei tarvitse sanoa luokassa ääneen omia havaintojaan ja ajatuksiaan, jos se tuntuu vaikealta.
Luokassa tilanne on usein kuitenkin se, että aikuisia on yksi tai kaksi eikä jokaisen luona ole mahdollista käydä henkilökohtaisesti. Luokan voikin jakaa pienryhmiin, joissa aikuinen voi olla kirjurina tai auttamassa keskustelua alkuun. Pienryhmät olisi hyvä jakaa siten, että jokaisella oppilaalla on sellainen ryhmä, jossa hän uskaltaa sanoa ajatuksensa ääneen. Ryhmien vastaukset käydään yhdessä läpi. Oppilaat huomaavat, miten erilaisia vastauksia tulee samoihiin kysymyksiin, eikä ole oikeita tai vääriä vastauksia. Jokaisen ajatus on yhtä oikea.
Pajojen tehtäviä voi muokata ryhmän opiskelutaitojen mukaan. Pajojen tehtävät voi esimerkiksi jakaa useammalle tunnille tai vaikeammin ymmärrettävissä olevat, liian abstraktilta tuntuvat tehtävät voi jättää tekemättä.
Esimerkki: Myyttipajaan kuuluu kolme tehtävää (ks. Myyttipajan ohjeet opettajalle), joissa jokaisessa on eri subjekti “minä itse”, “me yhteisönä” ja “hän, biisin kertoja”. Eri subjektien ja kysymysten ymmärtäminen voi olla hankalaa. Jonkun tehtävän voi jättää tekemättä, esimerkiksi tehtävän kaksi, jolloin tehtävät ovat vain yksikössä.
Tehtävä 1: oppilas vastaa kysymyksiin Kuka olet? Mistä tulet? Minne olet menossa?
Tehtävä 2: Oppilaat pohtivat jonkin ihmisryhmän (esim. yhteisö, harrastusryhmä) kautta kysymyksiä Mistä me tulemme? Keitä me olemme? Minne me olemme menossa?
Tehtävä 3: Kuunnellaan biisi ja tehdään tekstianalyysi kappaleen sanoista. Pohditaan oppilaiden kanssa samoja kysymyksiä kuin tehtävässä yksi, mutta biisin puhujasta. Kuka biisin kertoja on? Mistä hän tulee? Minne hän on menossa?
Samalla tavalla voi muokata myös muiden pajojen tehtäviä.
Sananlöytäminen on tyypillisesti vaikeaa oppilaille, joilla on kielellisiä ongelmia. Sananlöytämisen pulma ilmenee muun muassa siten, että oppilaan on hankala vastata avoimiin kysymyksiin, esimerkiksi Mottopajan tehtävä 1: Minkälaisen kuvan tämä ihminen haluaa itsestään antaa? Nuori vastaa usein “en mä tiedä”, koska ei välttämättä ymmärrä kysymystä tai kysymys on liian laaja eikä hän on löydä oikeita sanoja mielessään olevasta sanavarastosta (mental lexicon; Pekkala, S.).
Sanahaun apuna voidaan tarvita apukysymyksiä (scaffolding). Ne madaltavat kynnystä vastata ja varmistavat, että jokainen oppilas osaa vastata. Osallistuminen ja onnistuminen vahvistavat oppilaan minäpystyvyyttä.
Esimerkkejä apukysymyksistä Myyttipajantehtävään 3:
1) Mistä tämä ihminen on kotoisin?
2) Minkälainen tämä ihminen on?
3) Mitä tämä ihminen haluaa?
Esimerkkejä apukysymyksistä Mottopajan tehtävään 1:
Tietääkö puhuja, mistä hän puhuu?
Apukysymyksiä: Ovatko hänen sanavalintansa sellaisia, jotka osoittavat hänellä olevan oikeita kokemuksia biisin aiheesta?
Miten biisin kertoja onnistuu vakuuttamaan yleisönsä? Mitä sellaista erikoislaatuista ja uniikkia hän kertoo, mikä erottaa hänet muista tai yleisistä ennakkoluuloista?
Jos kappale on kuuluisa ja menestynyt, se on uskottavuuden todiste. Miettikää, mihin kappaleen suosio perustuu.
Lukeminen ja kirjoittaminen ovat usein vaikeita erityisen tuen oppilaille. Oppilaat saattavat sanoa, että he eivät jaksa tai halua kirjoittaa eivätkä sen vuoksi voi osallistua. Sanat haltuun -tunneilla kirjureina toimivatkin luokan aikuiset, nuori voi keskittyä ainoastaan havaintojensa sanoittamiseen. Tämä mahdollistaa onnistumisen kokemuksen oppilaalle, kun ei tarvitse jännittää kirjoittamista tai lukemista. Aikuinen kirjaa nuorten havainnot ylös ja varmistaa oppilaalta, että on kirjannut ja ymmärtänyt oikein: kirjoitin näin, tarkoititko tätä, ymmärsinkö oikein, haluatko lisätä jotakin, poistaa jotakin.
Esimerkki, jossa aikuinen on kirjannut nuoren kertomaa omista hoodeista:
“Villi ja värikäs
Tääl on paljon tappeluita ja riitoja, random tyypit tappelee
Paras paikka on Nuta siel saa olla rauhas”
Oppilaille voi antaa myöhemmin tehtäväksi tarkistaa omien tekstiensä oikeinkirjoitus tai laajentaa pajatuntien tuotoksia esimerkiksi äidinkielen aineeksi. Oppilaat käyttävät puhuessaan usein slangia, jatkotehtävänä voi olla myös esimerkiksi oppilaan tekstin muuttaminen yleiskieliseksi tai yleiskielisten synonyymien etsiminen.
Rap-biiseissä on paljon sanoja ja kielellistä informaatiota. Oppitunnille voi valita oppilaiden itse valitseman biisin, jolloin teksti ja sanat ovat tuttuja ja niistä on helpompi tehdä havaintoja. Yhdessä kuunneltavan ja analysoitavan kappaleen sanat tulostetaan jokaiselle. Nuori voi seurata tekstiä samalla kun hän kuuntelee biisiä, tekstin ymmärtäminen on helpompaa kahta aistikanavaa käyttämällä.
Kuulonvarainen informaatio katoaa nopeasti eikä nuori ehdi hakemaan sanoja ja niiden merkityksiä etenkin, jos hänellä on kehityksellinen kielihäiriö, oppimisvaikeuksia tai hänen suomen kielen taitonsa on heikko. Kirjoitettu teksti on pysyvää, siihen voi aina palata ja se tukee kuulohavaintoa.
Nuorten tekemät havainnot ja vastaukset on hyvä kirjoittaa näkyviin esimerkiksi taululle. Tällöin havainnot ovat pysyviä, niihin voi palata ja teksti auttaa nuoria muistamaan mistä on puhuttu. Nuorten havaintojen ja ajatusten kirjaaminen tekee myös näkyväksi kaiken sen, mitä nuoret osaavat.
Biisejä on mahdollista myös hidastaa (esim. Youtube-videot: asetukset → toistonopeus), jos biisi etenee liian nopeasti ja tekstistä on vaikea saada selvää. Biisejä voi kuunnella aina myös uudestaan. Oppimisvaikeuksiin liittyy usein myös työmuistin kapeus. Toistot ja asioiden tekeminen näkyväksi (kuvat, kirjoittaminen) vähentävät työmuistin kuormittumista ja auttavat hahmottamaan tehtävän etenemistä.
Sanat haltuun -oppitunneilla voi käyttää myös kuvia kielellisen tuoton ja ymmärtämisen tukena, varsinkin jos oppilaat ovat jo ennestään tottuneita kuvien käyttäjiä. Kuvat voivat auttaa tehtäväkysymysten ymmärtämisessä, sanahaussa ja kerronnassa. Kuvat toimivat muistin tukena, mikä on tärkeää, koska työmuistin kapasiteetti on oppimisvaikeuksissa usein kaventunut. Kuvat ovat pysyviä, ja niihin voi aina palata.
Tukiviittomat ovat myös toimiva apukeino kerronnan ja muistin tueksi. Viittomat voi aina toistaa ja ne toimivat usein hyvänä vihjeenä sanahaulle.
Tunneilla voi myös käyttää oppimisen apuvälineitä oppilaiden havaintojen sanoittamisen tukena. Tabletilta tai kännykältä voi etsiä esimerkiksi synonyymisanakirjan – sanahaun, nimeämisen ja riimittelyn avuksi. Etenkin S2-oppilaat voivat hyötyä urbaanisanakirjasta. Pikapiirtämällä esimerkiksi mind map käsiteltävistä asioista tai hahmo biisin puhujasta voi auttaa oppilaita tekemään havaintoja ja kertomaan niistä täsmällisesti.